(Tarinamaanantai 61. aihe: KESKIVIIKKO)

Olen valmistautunut. Hengittänyt. Keskittynyt. Miettinyt vaihtoehtoja. Naureskellut muiden kanssa. Ollut ei-välittävinäni tuloksesta. Odottanut.
Nyt on aika, ja olen valmis.
Ovella on kuitenkin pakko pysähtyä. Paniikki kutittelee jokaista soluani. Korvissa kohisee. Hengitän. Syvään. Vedän keuhkot täyteen, pidätän, puhallan. Uudestaan.
Tuijotan ovea, näen sen jokaisen naarmun, kahvaan pinttyneen lian.
Rykäisen, nostan käteni ja pakotan itseni painamaan kahvan alas.
Työnnän oven auki ja astun sisään. Vedän oven perässäni kiinni ja tervehdin samalla Tuomaria, joka istuu pöytänsä ääressä ja silmäilee listaa edessään. Hän nostaa katseensa ja kutsuu peremmälle.
Tottelen.
Nyökkäyksestään istahdan Tuomaria vastapäätä. Hän huokaisee.
- Tämä on tämä tilanne nyt tällainen niin kuin tiedät.
- Niin.
Nielaisen, pidän kasvoni kurissa. Olen olevinani tyyni.
Katseeni juoksee Tuomarin pöydällä. Kolme kynää, pino paperia, yksi kirja. Kalenteri auki tämän keskiviikon kohdalta. Silppuri.
Katson Tuomaria silmiin, haluan viimein tietää.
- Mutta kyllä me aiomme sinut täällä pitää.
Pidättämäni hengitys pihisee ulos. Huuleni kiertyvät hymyyn.
- Kiitos. Mielelläni minä täällä olen töissä.
Nousen, kompuroin tuolinjalkoihin, pyydän anteeksi ja poistun.
Pääsin jatkoon.